En ole se joka haluaa tulla kahden ihmisen väliin ja erottaa heidät. Olen itse ollut se jonka suhteen toinen nainen tuhosi ja tiedän kuinka paljon vihasin tätä naista ja kuinka monet muutkin sain häntä vastaan. En siis itse halua olla samanlainen jota halveksin silloin niin paljon. Mutta olen vain niin korvia myöten rakastunut tähän jätkään. Olen ollut rakastunut häneen jo puoli vuotta enkä vain pääse hänestä yli. Emme ole ikinä tehneet muuta kuin nukkuneet vierekkäin ja sylikkäin ja kerran suudelleet, mutta vain koska pelasimme peliä ja hän sai sen tehtäväkseen.

Mutta onhan hän itsekkin kimpussani koko ajan. Kun liukkaalla tiellä liukastuin, hän riensi heti apuun ja piti minusta tiukasti kiinni loppumatkan. Takaisin tullessamme hän nappasi heti kiinni kädestäni sanomatta mitään. Hän on jollain verukkeella aina koskemassa minuun. Hän kiusaa minua leikillään aivan niinkuin koulussa tehtiin kun tykättiin jostain. Hän painii kanssani ja kutittaa. Ja vihjailee aina jotain, mutta kun en tiedä että tekeekö hän kaiken siksi että ehkä hänelläkin on jotain tunteita minua kohtaan vai onko se vain kaveripohjaista.

En uskalla kertoa hänelle tunteistani, osin siksi koska hänellä on jo tyttöystävä ja osin kai siksi koska ehkä pelkään miten hän reagoi. Jos ei meidän välillä ikinä voi mitään olla niin en haluaisi menettää häntä kuitenkaan kaverina. Toisaalta olen niin rakastunut häneen että mieluummin ottaisin riskin ja kertoisin silläkin uhalla että hän ei tuntisi samoin kuin eläisin epätiedossa. Olen kyllä miettinyt seurauksia jos kertoisin. Ja loppujen lopuksi vaikka hän ei olisi kiinnostunut minusta enkä enää kehtaisi nähdä häntä niin asuuhan hän toisella paikkakunnalla. Joten riski että törmäisin häneen sattumalta on aika pieni. Nytkin näen hänet aina vain koska käyn moikkaamassa ystävääni, ja tämä jätkä on ystäväni avopuolison ystävä. Ja tavallaan uskon että ehkä hän jo tietää tunteistani, tai avistaa ne. Joten jos hän kertomiseni jälkeenkin suhtautuisi minuun samanlailla kuin nyt niin eihän sit olisi mitään hätää.

Mutta jos en kerro hänelle niin en ikinä pääse eteenpäin. Jos kerron niin joko saan hänet tai sitten en. Mutta jos hän ei ole kiinnostunut niin haluan kuulla sen häneltä suoraan koska se on ainut tapa että minä lakkaisin hänen peräänsä kuolaamisen ja jatkaisin eteenpäin. Koska nyt en halua enkä uskalla päästää hänestä irti ja etsiä toista miestä, koska joka kerta kun näen hänet niin ajattelen vain että "mitä jos?". Ja jos teen jotain jonkun muun kanssa niin ehkä menetän hänet. Tyhmää, tiedän.

Mutta toisaalta en ikinä ole ollut näin rakastunut keneenkään. Tunne sinäänsä on ihana, mutta sattuukin joka kerta kun muistan hänen tyttöystävänsä. Tunne olisi hauskempi ja ihanempi jos hän tuntisi samoin.