Olen vasta 20 ja silti minulla on jo kauheat ikä paineet. Tuntuu siltä että aika menee liian nopeasti enkä kerkeä tekemään mitään mitä haluaisin. Haluaisin ja olen aina halunnut keretä tekemään kaiken niin kauan kuin olen vielä nuori, ja aika loppuu kesken. Tuntuu että olen tuhlannut monta vuotta elämästäni niin turhiin asioihin, sellaisin mitä en oikeasti edes ole halunnut.

Ensin tuhlasin vuoden nuoruudestani mieheen joka tuhosi elämääni. Koulusta sain potkut enkä tehnyt oikeastaan mitään. Ainut hyvä aika jota en kadu on se aika kun erosin poikaystävästäni, en käynyt koulua enkä ollut töissä, ainut mitä tein oli että biletin päivät pitkät ja tapasin mielettömästi uusia ihmisiä joista suuri osa on vielä tänäänkin ystäviäni. Sitten olin kesätöissä paikassa jossa piti oikeasti tehdä töitä mutta nautin siitä suuresti. Työ oli melko itsenäistä, mutta tauoilla sai jutella muiden kanssa ja pidin siitä että sain oikeasti tehdä jotain vaikka se oliki välillä raskasta.

Sitten pääsin töihin nykyisen työpaikkaani. Olen ollut täällä pulitoista vuotta ja työ on niin tylsää että tekisi mieli hakata päätä seinään päivät pitkät. Olen asiakaspalvelu työssä konttorissa, asiakkaat ovat usein todella tyhmiä tai ärsyttäviä. On toki mukaviakin asiakkaita mutta he eivät kuitenkaan tee tästä työstä yhtään hauskempaa. Alussa ajattelin työn olevan jännittävää ja avaavan paljon mahdollisuuksia. Nyt tajuan olevani jumissa tässä paskassa.

Onneksi ystäväni ehdotti minulle että lähtisin hänen kanssaan ulkomaille 3 viikon koulutukseen, jonka jälkeen jäisimme kummatkin ulkomaille tekemään töitä, koska siellä on todella helppo saada töitä tämän koulutuksen jälkeen. Varsinkin koulutuksen tarjoajan yhteistyö kumppaneiden yökerhoista. Niin eli siis tämä on baarimikko koulutus.  Koulutus kuitenkin maksaa lähemmäs 1.500 euroa ja sen lisäksi tarvitsemme vielä omat käyttörahat esim. ruokaan ja jos haluamme shoppailla. Jos saamme sieltä töitä ja jäämme sinne tarvitsemme myös rahaa jotta saamme asunnon ja pystymme elämään kunne ensimmäinen palkka tulee.

Joten, olisimme lähteneet nyt kesällä, mutta kummalakaan meistä ei ole vielä rahoja joten päätimme lähteä vasta kesällä 2010 jotta kummatkin ehtisivät säästää rahat. Olen aina halunnut muuttaa ulkomaille koska en erityisemmin pidä Suomen ilmastosta. Liian kylmää ja märkää. Joten siltä osin onnistun ainakin jossakin.

Mutta sitten istuin miettimässä asioita, ja tajusin että olen jo 22 sinä kesänä kun lähdemme. Eli mielestäni aivan hirvittävän vanha. Olisin halunnut päästä sinne ulkomaille ja aikaisemmin, nuorempana. Haaveissani on myös aina ollut että menisin namisiin ja saisin ensimmäisen lapseni ennen kuin täytän 25. Tätä menoa sitä ei kyllä tule tapahtumaan. Enhän edes seurustele kenenkään kanssa, haaveilen vain miehestä jota en voi saada. No jos en siis löydä ulkomailta melkein samantien kun sinne saavun itselleni miestä ja tule raskaaksi puolentoista vuoden sisällä ja mene naimisiin sen miehen kanssa niin en ikinä tule sitä tavoitetta savuttamaan.

Suomessa asuessa ja tätä työtä tehdessä olen unelmoinut lapsesta koko ajan. Olen koko ajan toivonut että tulisin vahingossa raskaaksi jotta voisin jäädä äitiyslomalle ja koska haluaisin lasta todella paljon. Mutta jos pääsen ulkomaille, niin sillä lapsella ei ole yhtä kiire koska sit haluan elää elämääni ja nauttia siitä. Täällä Suomessa en pahemmin nauti elämästä koska kaikki on aina samaa paskaa, on pimeetä, kylmää, märkää, työ on tylsää ja mikään ei muutu. Ainut valopilkku olisi siis ollut lapsi. Se olisi ollu ainut mikä olisi tuonut jotain sisältöä ja merkitystä elämääni täällä.

No en kuitenkaan haluaisi olla mikään ikäloppukaan kun ensimmäisen lapseni saan, olen aina halunnut olla nuori äiti. Mutta olen jo kuitenkin 22 kun pääsen pois Suomesta joten missä vaiheessa sen lapsen saan!? 25 on ehdoton viimeinen aikarajani sille lapselle. Muuten olen jo taas liian vanha. Ei siis oikeesti millään aika riitä..!!

No, nyt vaan odottelen kärsimättömänä että pääsen sinne ulkomaille pois täältä.